Kielikoodit ovat kaksi- tai kolmikirjaimisia tunnuksia, joita käytetään kielten tunnistamiseen ja luokitteluun. Kielikoodeja käytetään useissa eri yhteyksissä, kuten kirjallisuustiedossa, tilastoinnissa ja tietotekniikassa.

Kaksikirjaimiset kielikoodit (ISO 639-1)

Kaksikirjaimiset kielikoodit ovat yleisin tapa ilmaista kieliä. Ne koostuvat kahdesta kirjaimesta, jotka ovat yleensä peräisin kyseisen kielen omakielisestä nimestä. Esimerkiksi suomen kielen kaksikirjaiminen koodi on fi, joka tulee sanasta "suomi".

Kolmikirjaimiset kielikoodit (ISO 639-2)

Kolmikirjaimiset kielikoodit tarjoavat tarkemman kuvauksen kielestä kuin kaksikirjaimiset koodit. Ne koostuvat kolmesta kirjaimesta, jotka voivat olla peräisin kielen omakielisestä nimestä tai sen kansainvälisestä nimestä. Esimerkiksi suomen kielen kolmikirjaiminen koodi on fin, joka tulee sanasta "suomi".

Erikoiskoodit

Lisäksi on olemassa joitakin erikoiskoodit, jotka eivät viittaa johonkin tiettyyn kieleen. Näitä koodeja käytetään esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

• und - kieli, jota kuvailija ei pysty identifioimaan
• mul - monikielinen teksti
• mis - kieli, jota ei ole vielä luokiteltu

Kielikoodien käyttö

Kielikoodeja käytetään useissa eri yhteyksissä. Yksi yleisimmistä käyttötavoista on kirjallisuustiede, jossa niitä käytetään kirjallisten teosten ja tekijöiden kielen tunnistamiseen. Kielikoodeja käytetään myös tilastoinnissa, jossa niitä käytetään kielten puhujien määrän mittaamiseen. Tietotekniikassa kielikoodeja käytetään esimerkiksi tekstin kääntämiseen ja kielentunnistukseen.

Suomen kielikoodit

Suomen kielen kaksikirjaiminen koodi on fi ja kolmikirjaiminen koodi on fin.

Kielten nimien koodaus

Kaksikirjaiminen koodi ISO 639 (639-1):n mukaisesti

Koodit on ohjeistettu käytettäväksi terminologiassa, kielitieteessä, tiedottamisessa sekä tiedon tallentamisessa (eli kirjastoissa, tietopalveluissa ja julkaisutoiminnassa) sekä kielentutkimuksessa.

Lajiteltu kielen lyhenteen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.